Helteistä huolimatta olemme Janiperin kanssa käyneet juoksemassa  5., 9. ja 16. päivinä + parina päivänä teimme pitemmän kävelylenkin. Päätiellä on ollut tietöitä, joiden vuoksi olemme kaksi viimeistä lenkkiä tehneet juoksemalla eestaas läheistä hiekkatietä. Sekään ei ole tuntunut yksitoikkoiselta, kun tien reuna on täynnä erilaisia kukkia ja heiniä... joissa erilaisia örkkejä ('slurp!' ;) ). Jonain päivänä sinne pitää mennä kameran kanssa... kunhan ehtii...

Kumma kyllä juokseminen +25 asteessa (auringossa yli 40 C) - ei ole tuntunut tukalalta - ei ainakaan toistaiseksi. Mielestäni helteellä ei pitäisi jäädä paikalleen istumaan, jolloin aineenvaihdunta hidastuu. Parempi olla liikkeellä ... ja hikoileminenhan on pelkästään terveellistä: kuona-aineet poistuvat elimistöstä. Kunhan sitten täydentää nestehukkaa juomalla runsaasti. ja kyllä vesi hyvälle lenkin jälkeen maistuukin!

Huomenna kenties menemme taas juoksemaan, jos Janiper jaksaa herätä ajoissa. Toivottavasti! On luvattu puolipilvistä mutta poutaa. Loppuviikosta sää muuttuu epävakaiseksi ja sateiseksi. Silloin ei ole kiva lähteä lenkille...

Pian se nähdään,  miten "asiat kehittyvät"... Ei oteta stressiä...

Meinaavat jäädä nämä lenkkeily-päiväkirjat kirjoittamatta, kun on niin paljon muuta puuhaa - eikä keksi mitään sen kummempia kerrottavia. Tarkoitus on ollut merkitä Luonto-blogiin lintujen muutto- ja pesimähavaintoja + ladata (tosi) upeita kuvia mm. ötököistä, mutta ... sekin on jäänyt.

Kuten otsikkoon olen merkinnyt: lenkillä kävin kesäkuussa melko säännöllisesti. Silloin ei ollut vielä helteitä, mutta usein melko hiostavaa ja kosteaa. Verrattain hyvin olen kuitenkin jaksanut juosta, eikä ole tuntunut kipuja tms. ongelmia.Toisin sanoen:  Hyvin on mennyt!

Niin hektinen  on tämän toukokuu ollut, että en ole ennättänyt päivittää Kotipihani sivuja miltään osalta. Nyt olisi aika jo ainakin kirjata ylös edes päivät, jolloin olen tehnyt tutuksi tulleen 7,5 km:n juoksulenkin.

Kevät muuttui kesäksi yhtä nopeasti kuin talvi kevääksi, niin myös juoksu alkoi tuntua hiostavalta - ja osin raskaaltakin, johtuen varmaan noista polttopuiden sahaamisesta, mitä olemme Janiperin kanssa ahkerasti harrastaneet - ihan oikein käsivoimin, kaarisahalla - kuten jo viime kesän lopulla. Nyt minulla oli sellainen korkeampi sahapukki, missä selkä ei väsynyt ja oli muuten parempi kuin itsetehty, matala pukki... mutta jalathan siinä väsyvät. Kumma juttu: ilmeisesti sahatessaan joutuu jalkalihaksia sen verran jännittämään, että ne tuntuvat jäykiltä seuraavana(kin) päivänä - ja niin ollen haittaavat juoksua.

Tänään ei enää ollut helteistä eikä hiostavaa, ja ilma oli mitä ihanin! Kirkkaan sininen taivas, vähän yli +10 C varjossa, luonto kauneimmillaan: niiiiiiin niiiin vihreää oli kaikkialla... koivut suorastaan säteilivät auringon valossa.... Tien pientareilla kukkivat mansikat, koiranputket... ja tietysti voikukat. Liikenne oli verrattain vähäistä, mutta lähes jokainen henkilöauto veti perässään perävaunua, mikä takaapäin tullessaan minut aina pelästyttää, en tiedä miksi... ehkä siksi, että se on jotenkin yllättävä - ja usein kolahteleva ja paukkuva ;) ...

Tästä kissaveljeksistämme otetusta kuvasta näkee, miten nyt pellot ja niityt vihertävät tosi kauniina ja keväisinä:

Polttopuiden päivittäinen sahaaminen tuntuu yhä vievän voimia juoksulenkeiltä, vaikkakin viime kerralla, 10.5. jo jaksoin paremmin juosta loppuun asti. Mitään erityisempää "raportoitavaa" lenkeiltä ei nyt olekaan; ei ole tuntunut särkyjä varpaissa eikä muuallakaan kropassa; säät ovat suosineet juoksua - ei ole vielä liian kuuma eikä enää liian kylmä: lämpötila varjossa +5 - + 8 C.

Luonto on herännyt! Aion laittaa erikseen kuvasarjoja Luonto-blogiini, mutta tässä otos viime maanantai-aamulta, jolloin usva laskeutui pellolle ja yöllinen sade kimalteli katajanoksilla:

Nyt, kun olen harrastanut juoksun lisäksi "hyötyliikuntaa": pihatöissä haravointia yms. sekä päivittäin sahannut  puoliksi parisenkymmentä pölliä, eivät voimat oikeen ole riittäneet kunnon juoksuun. Vai mistäköhän sitten johtuukin, että nyt olen viimeisen kilometrin tullut kotiin joko kävellen tai tosi laiskasti hölkäten...

Yhä tuuli tuntuu kylmältä, vaikka aurinkokin on paistanut. Luonto alkaa pikkuhiljaa herätä: eilen näin kevään ensimmäiset valkovuokot. Uusista muuttolinnuista olen bongannut tiltaltin ja kirjosiepon... ja kun peltoa kynnetään, seuraavat lokit traktorin jälkiä - ilmeisesti matoja etsien. Kimalaisia ja kärpäsiä näkyy yhä useammin samoin kuin yöperhosia ulkoseinässä.

Viime metrien väsymyksestä huolimatta olen kiitollinen siitä, että mitään pahempia särkyjä tai kipuja ei ole matkan varrella ilmaantunut. Kerrassaan suurenmoista, kun ei tarvitse pelätä enää paleltumista tai liukkautta...

Alla viikonlopulla otettu kuva västäräkistä vanhan raidan oksalla:

 Näistä keväisistä lenkeistä en enää muistakaan yksityiskohtia, yritän tässä vain lyhyesti kertoa, miten...

- lumet sulaneet eikä enää ole tarvinnut pelätä liukkautta (ihana asia!) - välillä kuivilla ilmoilla hiukan hiekka pölysi,  mutta ei pahemmin haitannut juoksemista.

- aamulämpötilat ovat pysytelleet koko kuukauden alhaisina - + 2 - + 5 C, joten vielä olen juossut talvivarusteissa, mukaanlukien pipon ja vuorelliset käsineet.

- koska olen harrastanut tässä muutakin liikuntaa - haravointia ja polttopuiden sahaamista - on se jonkin verran vaikuttanut lihaskuntoon: vaikka en jalkoja ole muuten käyttänytkään kuin venytyksiin uusissa asennoissa, ne tuntuvat painavilta ja voimattomilta varsinkin loppumatkasta.

- varpaissa tai muuallakaan kropassa ei ole tuntunut kipuja eikä särkyjä: kiitos Viivi-sukille ja uusille Adidaksille!

- muuttolinnuista kerroin Luontoblogissa; nyttemmin on ollut viikon päivät hiljaista: hanhiparvet ovat jatkaneet matkaansa, kurkiakaan ei ole näkynyt; 20.4. bongasimme kuovin, joka näyttäisi pesivän vanhassa paikassaan peltoaukean keskellä olevalla kalliosaarekkeella.

- naapurin lehmät ovat jo ahkerasti ulkoilemassa - tosin vain lähellä navettaa, koska uutta ruohoa ei vielä niityille ole kasvanut. Alla olevassa kuvassa näkyy pellolla vielä joitakin kanadanhanhia:

Keväiset kelit, vaikka aurinkoa ei juuri näillä lenkeillä näkynyt. Viime lauantaina oli päätie jo niin kuiva, että pölysi varsinkin kurveissa - tänään oli sen verran kosteaa, että ei tarvinnyt pureskella hiekkaa hampaiden välissä...

Lauantainen lenkki meni muuten hyvin, mutta jo puolessa välissä matkaa alkoivat jalat painaa. johtuikohan  harjoituksen tai unen puutteesta vaiko anemiasta - vaikea tietää.  Huomasin taas kerran, että väsynein lihaksin pitää olla varovainen: jos heittelee jalkojaan rennosti ja voimattomasti, saattavat nivelet siitä kärsiä, varsinkin polvet. Onneksi mitään pitempikestoista haittaa ei väsymyksestä tällä kertaa seurannut.

Tänään taas - ennen puolta välliä - sattui yksi ikävä juttu, tuttu menneiltä ajoilta, mutta joka ei ole vaivannut pitkiin aikoihin. Onneksi se meni ohi noin kymmenessä minuutissa ja matka jatkui juoksujalkaa - varsin kevyestikin. Tällä kertaa ei jomottanut varpaita eikä nilkkoihin ole sattunut sen jälkeen, kun sain Viiviltä ihanat paksut, käsinkudotut sukat, joissa ei ole ikäviä saumoja ja jotka eivät kiristä mistään. (Olen tosi kiitollinen Viiville tuosta yllätyslahjasta!)

Uusia muuttolintuja emme tänään nähneet; mutta tässä eilinen otos kanadanhanhista, jotka nyt tekevät seuraa lukuisille merihanhille. (Lisää muuttolinnuista Luontoblogissani)

On jäänyt "raportoimatta" viime viikon juoksu, josta kerron nyt vain lyhyesti:
Lämpötila pikkusen plussan puolella, päätie oli 90 %:sesti sula ja jo kuivakin. Oli upeaa saada pitkästä aikaa juosta pelkäämättä liukastumista tai jäisiä muhkuroita. Muuttolintuja en matkan varrelta bongannut, mutta kevään  merkkeinä näkyi nuorissa pajuissa kauniita valkoisia "kissoja".

Tänään, 30.3.-10:  Pilvipoutaa ja muutama aste lämmintä, tässä kylätiellä vielä paikoin loskaa ja kuraa - mutta päätie oli jo täysin sula. Sopivasti kostea, jotta ei pölynnyt. Oli oikein hyvä juoksukeli :))

Muuttolintuja näköpiirissä: matkan varrella bongasin 5 laulujoutsenta, peippoparven, hanhia, yksinäisen töyhtöhyypän ja lokin.
Askaisten puolella oli pelloilla suuret järvet, joista ensin luulin, että merivesi on noussut niin korkealle, mutta pian huomasin, miten  toisella puolen tietä vesi pelloilta virtasi vuolaana laskuojaan... kohti merenlahtea. Yhdessä kohtaa päätiellä vettä oli niin paljon, että siitä juuri ja juuri pääsi yli kuivin kengin, kun varovaisesti hiipi.

Niin sitten pääsimme kuivin nahoin kotiin asti... ja olimme tyytyväisiä päivän lenkkiin, joka sujui jo toistamiseen ilman mitään vaivoja tai ongelmia.

Tässä tuore kuva todisteeksi: peipot ovat täällä - ja keinun katolla enää pieni läiskä lunta... joka kutistuu kaiken aikaa... huomiseen mennessä se on varmaankin jo kadonnut kokonaan...

Lenkillä 9 päivän tauon jälkeen! Keli oli aika erikoinen : lumiaura oli ajanut päätien leveäksi siten, että reunoille oli jäänyt mukavasti pehmeää lunta 2-3cm, missä oli hyvä juosta, koska lumen allakaan ei ollut jäätä. Autoilijoille keli sen sijaan oli nyt varsin paha: keskitiellä liukasta ja epätasaista pintaa, pyörien jättämiä ajouria yms.

Juoksu sujui odotettua paremmin, vaikka tänä talvena olemme niin harvakseltaan käyneet lenkillä. Jossain välissä isovarvas muistutti olemassaolostaan, mutta sen kipu hellitti pian... ja olin taas niin kiitollinen, että mikään (muu) paikka ei vihotellut.
Loppumatkasta aurinko alkoi paistaa... ei olisi tehnyt mieli sisälle ollenkaan; olis tehnyt mieli jäädä portaille istuskelemaan, mutta se olisi ollut kyllä tosi tyhmää, kun auringossakin oli vain + 7 C - varjossa 2-3 astetta plussan puolella.

Muuttolintuja ei näkynyt vieläkään matkan varrella: peltoaukeilla vain joitakin jäniksen tai rusakon jälkiä - muuten olivat hanget täysin koskemattomat. Kotipihalla lenteli tiaisten lisäksi mustarastaita; alla tuore kuva ikkunan läpi otettuna:

Vielä ei ollut liukasta, mutta ei loskaakaan. Jäätyneet tienpinnat hiekotettu, ja yöllä satanut uusi lumi sekoittui hiekkaan - sen pahemmin keliä haittaamatta. Juoksu meni suht hyvin, vaikka taas loppumatkasta alkoivat jalat painaa. Treenauksen puutetta, kun talven juoksulenkit ovat jääneet vähiin. (Kuntopyörällä olen yrittänyt ajella päivittäin ja jonkin verran touhunut lumitöissä. Odotettavissa liukkaita kelejä... Saa nähdä, milloin seuraavan kerran lenkille päästään, kun juoksutossuihin ei voi kiinnittää liukuesteitä.